Joskus pitää päästää irti vanhasta, jotta uusi eheämpi voi syntyä tilalle.
Ylva Haru –matkani alkoi syksyllä 2012 päätyessäni Klovharuun, Tove Janssonin mökkisaarelle. Pääsin mukaan kahden toimittajan juttukeikalle; heidän tarkoitus oli löytää Klovharun henki ja tehdä siitä juttu kuvineen. Minun tarkoitukseni oli vain olla mukana ja hyödyntää kenties ainutkertainen mahdollisuus yöpyä Tove Janssonin mökillä. En luonnollisesti osannut arvata, että Klovharun henki löytäisikin minut.
Vain olla, aistia ja hengittää.
Sitä silloin tiedostamatta oikeastaan palasin luovuuteni ytimeen. Luovuus usein tarvitsee juuri sitä vapaata tilaa ja kaiken hengittämistä, jotta jokin voi kanavoitua.
Seisoin Klovharun kalliolla merta katsellen. Oli hieman koleaa, mutta aurinko lohdutti vielä kasvoja ennen kuin se pian kaikkoaisi pitkän pimeyden tieltä.
Olin uupunut ja tiennyt tulleeni jonkun syklin loppuun jo kauan aikaa sitten, mutten ollut antautunut muutokselle. Nyt olin viimein valmis päästämään irti.
Hymyilin jollekin tuntemattomalle – niin kuin se olisi juuri sanonut minulle, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
Olin hetkellisesti kuin jollain eri taajuudella. Hengitin luontoa ja tuona irtipäästämisen hetkellä meri alkoi soida minulle. Se, mitä kuulin, oli tavallaan jokin kappale, mutta ensisijaisesti äänimaisema. Kuulin jotain sellaista, mikä tuntui omalta ja mistä pidin. En säikähtänyt kokemaani, sen sijaan tunsin suurta tyyneyttä.
Toinen toimittajista sanoi minulle jotain ja tipahdin soivasta taajuudesta takaisin kalliolle. En päässyt äskeiseen enää takaisin.
Lähdettyäni Klovharusta ajattelin saarta päivittäin. Alitajuisesti aloin etsiä kokemaani, mutta en tiennyt mistä se jokin löytyisi. Ensimmäinen karttani oli olemassa olevat suomenkieliset lauluaihioni.
Sitä silloin tietämättä olin juuri aloittanut suuren seikkailun, josta kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru.
Taianomaisen saarikokemukseni myötä tuntui tärkeältä kuljettaa mukana pala Klovharun sekä Tove Janssonin henkeä, niin nimessä kuin kappaleissakin – edelleen.
